Ensin oli sanat tunteille. Rumalla käsialalla monenkirjavat lyijykynän viivasilput patjanaluskirjassa ja säntillisesti lajiteltuina lasipurkkeihin hapertuneisiin nahkamatkalaukkuihin kellareissa. Ikkunan takaa avautui maisema jota kuvitella maalaukseksi ja joskus saattoi pujottaa kädet toisen hihanrei´istä ihoa pitkin aina kyynärtaipeeseen saakka. Sitten yksinpuhelun keskeytti koputuspalvelu ja kokolattiamatolla lepäsi tarjottimella kutsu koota Ars Auttoisten kevätnäyttely omien halujemme mukaan. Olimme avoimesti otettuja. Kukkakin oli vasta nupullaan, siitä voisi iloita vielä kauan.

Päätimme näyttelyn teeman olevan luonnollisesti sukupuoli ja erotiikka. Teemallisuus, joka on jokaiselle ihmiselle välttämättä aina akuutti ja omakohtainen. Kuulemme usein puhuttavan mies- ja naistaiteesta, tyttöilystä ja poikamaisuudesta. Me tahdoimme koota näyttelyn, jonka yhteisenä nimittäjänä olisi mikä tahansa sukupuoli ja sen eroottisen ilmaisemisen käsitteleminen sukupuolesta ja eroottisen asenteen ilmaisemisen tavoista piittaamatta.

Rivo, frivol, frivole; häpeämätön, röyhkeä; frivolus mitätön, merkityksetön; friãre repiä hajalle; fricãre hangata, ehkä porata.

Valitsimme mukaan kutsuttavat taiteilijat taiteen tekijöinä poimimatta näyttelyyn tiettyjä jo olemassa olevia teoksia tai tekijöitä heidän aiemman tuotannon aihemaailman perusteella. Meitä kiinnosti se, mitä keskenään hyvin erilaiset mukaan kutsutut taiteilijat paljastaisivat tai peittäisivät. Millä tavoin sukupuolisuus ja eroottisuus teoksessa voisi ilmetä? Missä se sijaitsee: itse tekemisessä, lopputuloksessa vai jossakin muualla, ehkä vain jonkinlaisena värinänä, joka pakenee sanallista määrittelyä? Halusimme hämmästellä.

Valtaosa näyttelyn teoksista on toteutettu varta vasten Ovi Rivoon näyttelyyn. Osa taiteilijoista on myös valinnut tuotannostaan teoksen tai teoksia, joilla ovat halunneet kommentoida annettua aihepiiriä. Olemme toivoneet näyttelykokonaisuuden korostavan inhimillistä mittakaavaa siten, että osallistuvien taiteilijoiden tulokulma olisi omakohtainen ja nojaisi yksityisiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Emme ole edellyttäneet mitään. Emme ole sensuroineet, emmekä lietsoneet. Haluamme esitellä sukupuolisuuden ja erotiikan monimuotoisuutta, sen yllättäviä, lähes huomaamattomiakin piirteitä. Halkeamia, joista se yhtälailla odottamatta kuin houkuteltuna ja luvansaaneena puskee esiin ujona ja hauraana tai täydellä kapasiteetillaan.

Kuraattorit Miss Kompro ja Anni Henriksson

5.3.2011

Kiitos avajaisvieraillemme runsaslukuisuudesta ja letkeästä ilmapiiristä. Erityiskiitos myös illan ohjelmasta Essi Tammimaalle kirjan julkistuksesta lukunäytteineen, Minni Hirvoselle tanssiesityksistä, Saija Kivikankaalle performansseista, Vesalle performansseista, Markus Pulkkiselle show- ja musiikkimeiningeistä, Juha Arvid Helmiselle lieskoista, Eilille desibeleistä ja tietenkin ihastuttaville kuraattoreillemme Anni Henrikssonille ja Miss Komprolle avaussanoista sekä liukkaista lahjoista.

Kiitos kaikille mukavista avajaisista! Parhaista avajaisista!!!

ISO kiitos myös luotettavalle vakio talkooporukallemme Jopelle, Retulle, Railille, ja Aimolle!

Jihaaa!!

Herra ja Lady Ars Auttoinen

Olimme tulossa mun luo keskustasta, bussi koukkasi risteyksessä melkein ojan kautta ja mä kaaduin R:ää vasten. Se jotenkin hätäisesti työnsi mut syrjään, ja saatiin kotona aikaiseksi aikamoinen riita siitä. 

Mitä sitten, jos se takapenkin nainen tajusi, että me ollaan pari? Vai ärsyttikö sitä sittenkin enemmän se, että siinä viereisellä penkillä istuva kundi oli just katsellut sitä sillä silmällä.

R on tosi kaunis. Sillä on upea pitkä tumma tukka, sellainen varsin epäsuomalainen silkkimatto, joka liekehtii sen selässä, kun se kulkee katulamppujen valokiilassa. Sillä on upea kroppa, jäntevä ja samalla tosi naisellinen. Kyllä mä ymmärrän, että on kiva saada huomiota. Mutta ei vääränlaista huomiota. Ja mikä mä olen tässä vieressä? Joku proppi. 

Aiemmin, kun istuttiin odottamassa bussia pysäkillä, mä pidin sitä kädestä. Aika huomaamatonta se on, kun lepuuttaa kättään toisen kädellä siinä bussikatoksen varjossa ja lumituiskussa, ja silti joku ääliö katsoi kaksi kertaa ja kysyi kovaan ääneen: "Oottekste jotai lesboja vai?" 

No ei! Me ollaan bissejä.

Mä vaan katsoin pois ja R veti kätensä kainaloon. "Kylmä", se hyrisi, mutta kyllä mä tajusin, mitä siinä tapahtu. Ja sitten vielä se bussitapaus. Miksi ihmeessä me edes ollaan yhdessä, jos mä olen sen tyttöystävä vaan mun luona? Edes vanhemmilleen se ei ole musta kertonut. 

Kun olin vihdoin sammuttanut valot, se vasta uskalsi kysyä.

Mitä se tarkoittaa?

Miten niin, mitä se tarkoittaa?

No, se.

No, mikä?

No, että tykkää tytöistä.

Tykkääthän säkin tytöistä. Sitä se tarkoittaa.

Niin, mutta sä oot nainen.

Niin?

Se on hiljaa ja katsoo kysyvästi.

Enää en olisi niin kiltti, mutta silloin. Makasimme siinä hiestä vielä lämpiminä toisiamme vasten, ja koin, että kai sillä oli oikeus udella. Tässä tilanteessa. No, minä otin ja selitin. Mies kuunteli hiljaa ja hämmentyneenä. Sitten se sanoi:

En mä kyllä silti ymmärrä. 

Töissä yksi asiakaspäällikkö kysyi niin kovin tietäväisen oloisena:

- Mitäs sä teit jouluna? Oliks jotain - meininkiä?

Olenkohan heittänyt liikaa läppää hyvännäköisistä naisista? En ole kyllä R:stä maininnut, siitä olen varma. Pitää varmaan lakata kääntämästä kahvipöydän Iltistä siihen Tähtityttösivulle, kun se on paikalla. Mihin kaikkeen sitä pitääkään kiinnittää huomiota! Hemmetti.

Onneksi huomenna on uudenvuodenaatto. Kaikki lähtevät töistä varmaan jo puolenpäivän aikaan ja saan jäädä sinne yksin selailemaan nettiä. Aika usein tulee läheteltyä härskejä tekstareita R:lle. Sen duunissa niihin on tosin vähän vaikeampi vastata. Tai tehdä mitään niiden ehdottamaa... 

R on ollut sukulaisilla niin kuin kai kaikki itseään, joulua ja perhettään kunnioittavat ihmiset joulun aikaan. Lukkiutuvat johonkin 1900-luvun alun ydinperheidylliin ja sulkevat kaihtimet. Kaksi lasta ja koira ja mies, joka dokaa ja nainen, joka motkottaa, eikä ole enää työelämässä, koska lapset... Uh. Ei kiitos.

R:n perhe ei tiedä. Siellä kyseltiin kuulemma tänäkin vuonna, joko poikaystävää olisi tulossa kylään.

Mua R ei kelpuuttanut mukaansa, vaikka tarjouduin hätkäyttämään. En kelvannut omalle perheellekään, mieluummin olin täällä yksin kuin koukkaisin junalla läpi puolen Suomen vain yhdeksi viikonlopuksi. Ihan viihdyttävää on ollut seurata liikennetiedotuksia ja lentokenttäkuvia Hesarista. Suklaa oli älyttömän halpaa ja siideriäkin saattoi juoda aika hyvällä omatunnolla, kun ei ole mitään, mitä tehdä kenenkään kanssa. Ja lukea sarjiksia!

Tänään R onneksi palasi, olin jo tulla hulluksi. Ehdin kirjoittaa tämän viestin vain siksi, että R on suihkussa. Vessasta kuuluu: "kulkuset, kulkuset". 

Hyvää joulua vaan teillekin! Ehkä huomenna ei edes tarvitse mennä töihin, jos lumi jatkaa sateluaan...

Hirveästi lunta, kamalasti ihmisiä. Kauppoihin ei kannata edes yrittää mennä. Niinpä menimme leffaan! Olemme sopineet, että emme anna toisillemme lahjoja, turhaa kamaa on muutenkin yksiön tarpeisiin liikaa.

R tulee minua vastaan Kiasmalle. Leffan alkuun on aikaa vielä puoli tuntia. Halaamme. Hän kuiskaa halatessaan tukkaani: mä en jaksa odottaa. Mitä? sanon ja lakkaan halaamasta. Joku voi alkaa ihmetellä. Olemme sentään Kiasman edessä. Että saan nuolla sua. Hän hymyilee, sanoo sen ihan normaalilla äänellä.

Kiasmassa on yleisövessa. Kiasmassa on yleisövessa, johon pääsee sisään ilman lippuakin. Hitot. 

Juttelemme synnytyksestä puoli tuntia. P:ltä leikattiin molemmat hätäsektiolla. H:lla tulivat alakautta, mutta pitkään se kesti.

- Ainakaan sulla ei ole paikat löystyneet, ha ha ha.

- No, mulla on tää vatsa tällanen pömppö nyt sit ikuisesti. Ei se koskaan palaudu, he he he he.

Miehille ei ole tässä mitään sijaa. Toinen oli tupakalla, toinen puhelimessa, kun se tapahtui.

Minä mietin, että entä, jos se synnyttäjä en olekaan mä, vaan R? En halua olla puhelimessa, haluan olla ottamassa vauvaa vastaan, omille käsilleni! Jos R leikataan auki, haluan pidellä sitä kädestä, kun se tapahtuu.

Mutta minä sanon vain: Niin. Aika pelottavalta kuulostaa. Niin helvetti kuulostaakin. 

- Siis mun mies on ihan mahdoton. Se ei vaan kerta kaikkiaan voi lopettaa suoraan tölkin suusta juomista. Kun mä saan sen kiinni, se yrittää tehdä sen salaa jääkaapin oven takana! Niinku mä en huomaisi, kun maito maistuu maksamakkaralta!

- Ah, mun mies on niin tarkka, että se ei suostu syömään mitään, jos kaapissa on ollut sipulia. Sen mielestä kaikki maistuu sit siltä.

- -

Kertoisinko naisesta, jonka mielestä suklaata oli pakko säilyttää jääkaapissa, vaikka se ei sieltä otettuna maistunut miltään? Mutta miten selittäisin, kuka hän oli. Paras ystävä? He katsovat minua odottavasti. Mutta minähän olen sinkku. En tapaile ketään, enkä ole heidän mukaansa koskaan tapaillutkaan. Vakavasti ainakaan.

 Ällöttävää. Tarvitseeko sitä joka puolella esitellä omia seksijuttujaan?

Niinä päivinä kävi hallitukselta käsky. Teidän on Raamattu huomioon ottaman. Me emme halua kuulla, mitä te makuuhuoneissanne teette. Me emme salli sitä. Pitäkää iljettävät lipittelynne ja paukuttelunne omana tietonanne.

Minulla on siihen vain yksi asia sanottavana: niin tyttöystävänikin aina sanoo. 

coming soon...

OVI RIVOON 8.3. - 1.5.2011

ke - su

12 - 18

aikuiset 6 €, eläkeläiset 5 €, opiskelijat 4 €,

alle 16 -vuotiaat 0 €